Kuituoptisten kaapeleiden asennusohjeet
Turvallisuusvarotoimet
• Asennettuna jännitteiseen järjestelmään voi näkyä näkymätöntä lasersäteilyä. Älä tuijota liittimen päätypintaan tai katso suoraan optisilla instrumenteilla.
• Käytä suojalaseja, kun työskentelet optisen kuidun kanssa.
• Hävitä kaikki romu kuidut, jotta kuituleikkeet eivät pääse.
1 Soveltamisala
Seuraavat ohjeet on tarkoitettu yleiskuvaksi valokuitukaapelin asennukseen liittyvistä tärkeistä kysymyksistä.
2 Asennustiedot
Jotta kaapeli voidaan asentaa oikein, on tärkeää ymmärtää kaapelin tekniset tiedot. Kaksi tärkeintä eritelmää ovat vetolujuus ja taivutussäde. On erittäin tärkeää noudattaa näitä rajoituksia.
2.1 vetolujuus
Valokuitukaapeleille on kaksi kireysmääritystä. Tärkeä asennusjännitys on suurin kuormitus, johon kaapeli voi kohdistua aiheuttamatta pysyviä vaurioita. Kutsumme sitä ”maksimikuormituksen asennukseksi” ja se mitataan newtonina tai puntina. "Suurin kuorman asennus" voidaan kutsua myös nimellä "lyhytaikainen jännitys", "dynaaminen kuorma", "asennuskuorma" tai "asennusjännite".
Aina kun mahdollista, asennettavan kaapelin kireyttä on tarkkailtava. Jännitys voidaan mitata dynamometrillä tai vetopyörällä. Käytettävissä ovat poistumassa olevat vetävät silmät, jotka erottuvat, jos jännitys saavuttaa ennalta asetetun tason. Kääntölaitteen käyttöä suositellaan vetäessäsi kaapelia alustaan. Kääntö mahdollistaa vaijerin ja vetoköyden kiertymisen itsenäisesti.
Jos vedät kaapelin kasvien ulkopuolelta, hyväksyttyjen voiteluaineiden käyttö voi auttaa minimoimaan kitkan. Aallotettujen sisemmien johtimien käyttö voi myös auttaa vähentämään kaapelin vetämiseen tarvittavaa jännitystä. Asennettaessa irtoputkikaapeleita suositellaan tiivisteen käyttöä geelin kulkeutumisen estämiseksi.
Jos ajo on liian pitkä tai jos putkessa on useita mutkia, välipohjaisia laatikoita tulisi käyttää erottamaan yksi pitkä veto kahteen tai useampaan lyhyempään vetoon. Kaapelia ei saa vetää useamman kuin kahden 90º mutkan läpi kerrallaan. Jos kolme tai useampia 90º mutkia jatkuvassa ajossa ei ole väistämätöntä, kaapeli tulee asentaa keskipisteestä, irrottaa se kahdeksasosaksi ja sitten asettaa takaisin paikoilleen asennuksen loppuun saattamiseksi. Terävät taivutukset voivat lisätä kaapelin kireyttä, joten on parasta asentaa kaapeli sarjaan, joka minimoi rasituksen ja työvoimakustannukset.
Kun ajat kaapelia pystysuoraan, ota huomioon kaapelin paino. Asenna kaapelit sarjaan, joka kohdistaa kaapeliin vähiten rasitusta. Esimerkiksi useimmat rakennusten pystysuorat chaserit ovat ruuhkautuneita alakerroissa; Sen sijaan yritä aloittaa asennus yläosasta ja työskennellä rakennuksen alareunassa, mikä eliminoi suurimman osan kaapelin asennuksesta saavuttamalla alakerroksiin. Asennuksen jälkeen kaapelin lujuuselimen on tuettava roikkuvaa kaapelia. Jos pitkä pystysuuntainen kulku on tarpeen, johto on kiinnitettävä jokaisessa kerroksessa ja huoltopiirit on sijoitettava vähintään joka kolmas kerros. Tämä menetelmä auttaa kaapelin painon jakautumista pystysuoraan ja helpottaa siirtymiä, lisäyksiä ja muutoksia (MAC) tarvittaessa myöhemmin.
2.2 Taivutussäde
Taivutussädettä on kahta tyyppiä:
• Lyhytaikainen taivutussäde tai dynaaminen taivutussäde on tiukin suositeltava taivutus asennettaessa kaapelia suurimpaan nimellisjännitykseen. Se on suurempi kahdesta määritellystä taivutussäteestä. Pienintä taivutussädettä on noudatettava tarkasti koko vetovoiman ajan. Jos ajon keskellä on sijainti, jossa suhteellisen tiukka mutka on väistämätön, kaapeli tulee syöttää käsin mutkan ympärille tai voidaan käyttää hihnapyörää.
• Pitkäaikainen taivutussäde tai staattinen taivutussäde on tiukin suositeltava taivutus, kun kaapeli on pienimmän jännityksen alla. Se on pienempi kahdesta määritellystä taivutussäteestä. Kun veto on valmis, kaapeli voidaan taivuttaa tiiviimmin sopiakseen olemassa olevaan tilaan, mutta ei ylittääksesi pitkän aikavälin vähimmäis taipumissädettä.
Kuva 1: Taivutussäde
Noudata aina valmistajan antamia ohjeita vähimmäissuuntaisen säteen ja kireyden suhteen. Muutoin seurauksena voi olla suuri vaimennus (makrohihnat) ja kaapelin ja kuidun vaurioituminen. Ohjeet toimitetaan yleensä kaapelin valmistajan teknisissä ohjeissa. Jos taivutussäteen eritelmiä ei tunneta, tosiasiallinen standardi on pitää vähintään 20x kaapelin halkaisijan säde.
Pienintä taivutussädettä on myös noudatettava käytettäessä huoltopiirejä. Kuituoptiset jatkosalustat ja laastarilevyt on suunniteltu sopimaan yksittäisten kuitujen taivutussäteisiin, mutta laitteiston ulkopuolella on noudatettava erityistä varovaisuutta.
3 Asennustyökalut
3.1 Tartuntatekniikat
3.1.1 Yleistä
Kaapelissa olevan kaiken lujuuden tehokkaaksi hyödyntämiseksi on käytettävä lujuuselintä. Valmistajan eritelmä identifioi kaapelissa olevat lujuuselimet (osat).
3.1.2 Kaapelit, joissa lujuuselimenä on aramidilanka
Kaapeleissa, joissa pelkästään aramid-lankaa käytetään lujuusosana, vaippa voidaan poistaa paljastamalla lanka. Lanka tulee sitoa solmussa vetoköyden kanssa, jotta vaippaa ei käytetä vahingossa lujuuden vuoksi. Vaihtoehtoisesti takki voidaan sitoa tiukkaan solmuun ennen vetämistä. Vedämisen jälkeen solmu tulisi katkaista.
Kuva 2: Jakelukaapeli sidottu solmuun
3.1.3 Kaapelit, joissa on aramidilanka ja e-lasi-keskiosa
Kaapeleissa, joissa käytetään aramidilankaa ja e-lasi-keskiosaa, tulee käyttää vetokahvaa. Lujuuselin (t) tulee kiinnittää itsenäisesti. Tämä voidaan suorittaa kutomalla lujuuselin kädensijan sormiin ja teipittämällä se sitten yhteen. Kaikki lujuusosat tulisi tarttua tasaisesti jännityksen oikean jakautumisen varmistamiseksi.
Kuva 3: Vetokahva
3.2 Esivalmistetut ja MPO-kuitukaapelikokoonpanot
3.2.1 Yleistä
Tehtaalla valmiiksi asetetut valokuitukaapelikokoonpanot voidaan määritellä projektiympäristöissä, kuten datakeskuksissa. Kokoonpanot voidaan tilata joko sisä- (täys-) tai ulkoversioina, erilaisilla kuitulaskelmilla, sekä monimuodossa tai yksimuodossa. Vetosilmukka voidaan asentaa tehtaalla kaapelin kumpaankin päähän tai molemmiin päihin. Vetosilmukka (ja siihen liittyvä kaapeliverkko) suojaavat ennalta määrätyt päät vetämisen aikana. Tämä tuote on hieno säästäjä ja varmistaa laadukkaat yhteydet joka kerta.
3.2.2 Vedä silmä
Vetosilmukoiden (ja niihin liittyvän kaapeliverkon) käyttö on erittäin suositeltavaa. Vetosilmukka helpottaa asennusta ja suojaa ennalta määrätyt päät vetämisen aikana.
Sekä tavallisille että esikytketyille kaapeleille suurin vetovoima tunnistetaan teknisissä ohjeissa esitetyllä ”asennuksen maksimikuormitus” -kaapelin eritelmällä.
Monissa tapauksissa vetämistä ei suoriteta pisteestä pisteeseen, vaan pikemminkin välipisteestä vetämällä kumpaankin suuntaan jokaiseen päätepaikkaan. Näissä tapauksissa on tärkeää varmistaa, että kaapeli on tilattu kahdella vetosilmukalla, yksi kummassakin päässä.
Kaapelin asentaminen, joka on esikytketty molemmille päille, vaatii erityisiä kilparadan huomioita ja vetokahvoja. Tyypillinen valokuituliitin on halkaisijaltaan 0,5 tuumaa (1,25 cm), sen raja-arvo on rajoitettu ja se on suojattava kaapelin asettamisen aikana. Esikytketyn kaapelin vetokahvan on eristettävä liittimet onnistuneesti vetokuormituksesta asettamalla kuorma itse kaapeliin. Vetokahvan on myös suojattava liittimet kulumiselta ja vaurioilta. Keskimääräisissä kuitulaskurikaapeleissa (6 - 24 kuitua) liittimet on porrastettava asennettaessa vetokahvan halkaisijan pienentämiseksi. Erittäin kuitulaskettuihin kaapeleihin (yli 24 kuitua) esikytketyn kaapelin asentaminen ei välttämättä ole mahdollista tarvittavan putkikokojen vuoksi.
3.2.3 MPO-valokuitukaapelikokoonpanot: tilausvinkit
Koska valmistaja on ennalta päättänyt MPO-liittimen, on tärkeää olla tarkka mitattaessa tarvittavan nauhakaapelin pituutta ja lisätä aina vähintään 3–5 m (10–16 jalkaa) nauhan kokonaismäärään. kaapelin pituus suunnitellaksesi tuntemattomia vaikeuksia. Hyvin pitkille pituuksille suositellaan kolmen prosentin lisäämistä kokonaispituuteen.
Yhden MPO-liittimellä varustetun nauhakaapelikokoonpanon ja yhden vetosilmukan vetämiseen tarvittava putken vähimmäishalkaisija on ¾ tuumaa (21 mm). Jopa 12 nauhakaapelia voidaan vetää 41 mm: n putken läpi.
4 Asennusohjeet
4.1 Ennen asennusta
Kaikki valokuitukaapelit testataan ennen lähtöä tehtaalta. Ennen kuin asennat kaapelin, suosittelemme, että testaat kaapelin jatkuvuuden, kun se on edelleen kelalla. Tällä varmistetaan, ettei kuljetuksen aikana aiheudu vaurioita. Koska asennuksen kustannukset ovat yleensä korkeammat kuin materiaalikustannukset, kuitujen testaaminen ennen asennusta voi välttää tarpeettomia lisäkustannuksia ja auttaa noudattamaan tärkeitä määräaikoja. Jatkuvuustestaus voidaan tehdä vähintään kelalla visuaalisen vianmäärityksen avulla tai yksinkertaisella kuitumerkinnällä, kuten taskulampulla, muunnetulla taskulampulla kuitujen pitämiseksi kunnolla, mikroskoopilla tai kirkkaan punaisella valolla (LED lookalike). Yhden näiden yksinkertaisten testien avulla sinun pitäisi pystyä tunnistamaan mahdolliset rikkoutuneet kuidut optisen kuitukaapelin sisällä.
Suositellaan myös todellisen kuitumäärän ja kaapelin todellisen pituuden tarkistamista oikean asennuksen varmistamiseksi ja lisäkustannusten välttämiseksi. Sidoskääreiden sijasta on suositeltavaa käyttää tarranauhakäärejä. Muista olla vääristämättä kaapelin muotoa, koska se lisää paineita optisiin kuituihin ja voi vaikuttaa suorituskykyyn.
Valokuitukaapelit voidaan asentaa sisäjohtoihin. Sisävesien käyttö pyrkii vähentämään tarvittavaa vetojännitystä. Varmista, että oikein mitoitetut sisäosat asennetaan.
Kaapelin löysyys tulee olla 3–6 m (10–20 jalkaa) kotelossa tai seinällä korjaustöiden ja siirtotarpeiden mahdollistamiseksi.
4.2 Laitoksen ulkokaapelin asennus
4.2.1 Yleistä
Suojaa paljaat kaapelit ajoneuvojen ja jalankulkijoiden liikenteeltä.
4.2.2 Maanalainen asennus
Maanalaisissa asennuksissa vedä pitkät kaapelit ajon keskeltä. Säilytä ylimääräinen kaapeli holvissa tai kaivoissa ja tunnista optiset kaapelit merkinnöillä.
4.2.3 Ilma-asennus
Käytä asianmukaista laitteistoa, joka vastaa kaapelityyppiä sekä jänneväli- ja kireysvaatimuksia. Käytä oikeaa vaippaa.
4.2.4 Haudatut kaapeliasennukset
Tunnista kaapelin sijainti pintamerkeillä. Ennakoida esteitä.
4.3 Hallinto
Jokaiselle runkokaapelille on annettava yksilöivä tunniste, joka on merkittävä molemmissa päissä. Viittaukset on tehtävä ANSI / TIA / EIA-606-A -standardin mukaisesti.
5 Irtisanominen
5.1 Yleistä
Ennen lopettamista kaapeli on kiinnitettävä kunnolla kuitujen jännittämättömän pituuden aikaansaamiseksi. Kuitujen silmukointia, mekaanista tai fuusiointia varten tarvitaan jatkosalusta valmiiden silmukoiden asianmukaiseen varastointiin. Jos käytetään liittimiä, on käytettävä lokeroita tai hyllyjä kuidun tukemiseksi liittimen takana. Liittimien mukana toimitettuja kunnollisia vedonpoistoholkkeja tulee aina käyttää kuitujen liiallisen taipumisen estämiseksi. Mitään hyllyä ei tarvita, jos päätetään katkaisukaapeli liittimillä.
5.2 Kaapelin valmistelu lopettamista varten
5.2.1 Yleistä
On hyväksyttävää lopettaa 900 μm: n tiukka puskuri jakelukaapelilla, jolla on liitin, jos yllä olevat varotoimet toteutetaan. Voi olla hyväksyttävää, että 250 μm päällystetty kuitu päätetään suoraan irtopuskuriputkesta liittimellä tietyissä sovelluksissa. Tavallisesti suositellaan kuitenkin breakout-sarjaa, joka muuntaa kuuden tai kahdentoista kuidun irtopuskuriputken kuuden tai kahdentoista kuidun 900 μm: n jakeluun, joka on valmis lopettamiseen.
Jos käytetään kasvien ulkopuolisia kaapeleita, geelipohjainen materiaali on puhdistettava sopivalla liuottimella (ota yhteys kaapelin valmistajaan suosittelemaan liuotinta). Mitä perusteellisempi puhdistus, sitä helpompi lopetusmenettely on.
5.2.2 Kaapelin valmistelu
Kaapelin valmistelemiseksi päättämistä varten ulkovaippa on irrotettava kunnolla. Vaippaan tulisi tehdä kaksi rengasleikkausta, toinen noin 5 tuuman (5 tuumaa) päässä päässä ja toinen takin poistokohdassa. On huolehdittava siitä, ettei leikkaa kokonaan takin läpi ja ytimeen. 2-tuumainen. pala poistetaan kaapelin päästä paljastaen ydin ja aramidi ripcord. Tee takkiin lovi nauhan rinnalle (älä leikkaa viiriä!). Vedä nauhaa neula-nenäpihdillä tai vastaavalla työkalulla, kunnes se saavuttaa toisen rengasleikkauksen. Poista ydin viipaloidusta vaipasta ja vedä vaippa repiäksesi renkaan leikkauksesta.
Kun kuitukaapeli on valmis lopettamiseen, noudata Belden CDT -päätteen asennusohjeita.
6 Testaus
6.1 Yleistä
Kun kaapelilaitos on asennettu ja lopetettu, on suositeltavaa testata kuituoptiset segmentit. Testaus tulee suorittaa TIA TSB-140: n ja Hyväksyntätestausohjeiden mukaisesti. Nämä asiakirjat tarjoavat lisäohjeita valmiin kuituoptisen linkin pituuden, häviön ja napaisuuden kenttätestaukseen.
Kaikille Fiber Express -ratkaisuille on suoritettava kokonaisvaimennustesti asennusten laadun tarkistamiseksi ja järjestelmän korkean laadun varmistamiseksi. Paras tapa tarkistaa, täyttääkö päästä päähän oleva linkki linkin menetysbudjetti, on jakaa päästä päähän oleva linkki segmentteihin jokaisessa ristikytkennässä ja mitata kunkin linkin segmentin vaimennus. Jotta järjestelmä toimisi kunnolla, useiden linkkisegmenttien, jotka muodostavat päästä päähän -linkin, vaimennussumman on oltava pienempi kuin suunnitteluvaiheessa laskettu linkin menetysbudjetti. Lisätietoja linkin menetyksen budjettilaskelmista on optisen kuidun suunnitteluoppaassa.
6.2 Testauslaitteet
Markkinoilla on saatavana erityyppisiä testauslaitteita, kuten optinen häviötesti (OLTS), visuaalisen vian paikannin (VFL) tai optinen aika-alueen heijastusmittari (OTDR). Vianmäärityksessä suositellaan OTDR: tä.
6.2.1 Optisen häviön testisarja (OLTS)
OLTS koostuu valonlähteestä ja optisesta tehomittarista. Tämän laitteen päätehtävänä on mitata optinen teho tai häviö.
6.2.2 Visuaalinen vikapaikannin (VFL) tai merkkivalo
VFL on punainen laserlähde; merkkiaine on LED-lähde. Kumpaakin instrumenttia voidaan käyttää kuitujen jäljittämiseen ja valokuitukaapeleiden vikojen vianmääritykseen. Tämän laitteen päätehtävänä on tarkistaa kuidun jatkuvuus, samoin kuin tunnistaa kuidut ja liittimet patch-paneeleissa tai pistorasioissa.
6.2.3 Optisen aika-alueen heijastusmittari (OTDR)
OTDR on edistyneempi mittauslaite. Se käyttää tekniikkaa, joka injektoi sarjan optisia pulsseja testattavalle kuidulle ja analysoi valon sirontaa ja valonheijastusta. Tämän avulla instrumentti voi mitata paluupulssin voimakkuuden ajan ja kuidun pituuden funktiona. OTDR: tä käytetään mittaamaan optinen tehonhäviö ja kuidun pituus, samoin kuin etsimään kaikki kuitukatkoksista, liitoksista tai liittimistä johtuvat viat.
6.3 Kuitutestausohjeet
Seuraavat testausohjeet edistävät tehokasta ja tarkkaa testausta:
• Puhdista kaikki liitännät ja adapterit optisissa testipisteissä ennen mittausten tekemistä, ANSI / TIA / EIA-526-14A -standardin mukaisesti.
• Monimuototestauksessa käytettävän valonlähteen tai OTDR: n (optinen aika-alueen heijastusmittari) on toimittava alueilla: 850 ± 30 nm ja 1300 ± 20 nm.
• Testihyppyjohtimien on oltava samaa kuituydinkokoa, suorituskykyä ja liitintyyppiä kuin kaapelijärjestelmässä (esim. 50/125 μm FX2000 -hyppylaitteet 50/125 μm FX2000 -kuitujärjestelmässä) ja niiden on oltava yhdestä viiteen metriä pitkä.
ANSI / TIA / EIA-568-B.1: n mukainen ”menetelmä B, yksi vertailuhyppylaite” on suositeltava testausmenetelmä.
Katso hyväksyntätestausohjeet ohjeesta kenttätestausmenetelmiin.